Vastine Ylen artikkeliin "Kannattaako bruttokansantuotteesta uhrata 6–8 prosenttia, että muutama vanhus pelastuu?"

Ylessä oli vasta artikkeli otsikolla '"Kannattaako bruttokansantuotteesta uhrata 6–8 prosenttia, että muutama vanhus pelastuu?" Näin Suomessa lasketaan, mitä terveys saa maksaa'. (https://yle.fi/uutiset/3-11402209). Huomasin artikkelissa useita virheitä ja puutteita. Olen lähettänyt aiheesta Ylen uutistoimitukseen viestin, mutta avaan asioita myös tässä.

Kuolleisuus

Ensinnäkin, kuolleiden määrä on laskuissa arvioitu pahasti alakanttiin. Artikkelissa on käytetty lukua 10 000. Todellinen luku ilman rajoituksia olisi kuitenkin noin 33 000 (Tähän lukuun on päätynyt mm. Kansanterveyslaitoksella pitkän uran tehnyt ja riskinarviointiin erikoistunut emeritusprofessori Matti Jantunen, https://worldaccordingtomatti.blog/2020/05/18/tama-korona-arpa-ei-voita-kiitamme-kannatuksesta/).

Kuolemien vaikutukset

Kuolleet eivät ole pelkästään heikkoja vanhuksia, vaan esimerkiksi tehohoitoon on joutunut fyysiseltä toimintakyvyltään hyväkuntoisia. Kun huomioidaan pitkäaikaissairaudet, keskimäärin miehet ovat menettäneet 13 ja naiset 12 vuotta elämästään (https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504667.html).

Tehohoidon kapasiteetti

Vaikka rajattaisiin tehohoidon ulkopuolelle kaikki yli 80-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat yli 60-vuotiaat, kuten Ruotsissa on tehty (https://www.bbc.com/news/world-europe-52704836), tehohoidon kapasiteetti ei riittäisi ilman rajoituksia. Ruotsissakin on jouduttu tekemään rajoituksia, ja ihmiset ovat muuttaneet käyttäytymistään, vaikkakaan eivät yhtä paljon kuin Suomessa (https://nordregio.org/maps/mobility-changes-due-to-covid-19/). Silti Ruotsissa sairaanhoito on paikoin ajautunut kaaokseen (https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pohjois-ruotsissa-nostettiin-valmiustasoa-koronan-levitessa-jallivaarassa-tilanne-on-kaoottinen-sairaanhoitajat-itkevat-toissa-ja-jopa-kotiin-tullessaan/7853940).

Talousvaikutukset

Edellisestä voidaan päätellä, että Ruotsin rajoitukset ovat lievimmät mahdolliset ilman, että sairaalat ruuhkautuvat ja hoidon ulkopuolelle rajataan valtavia määriä ihmisiä. Miten Ruotsin talousennusteet vertautuvat muihin maihin?

https://sebgroup.com/siteassets/large_corporates_and_institutions/prospectuses_and_downloads/research_reports/nordic_outlook/2020/nordic_outlook_may_2020_eng.pdf

Nähdään, että Ruotsin bruttokansantuotteen ennuste vuodelle 2020 on -11,5 % ja vuodelle 2021 +3,0 %. Euroalueen keskimäärin ennuste on -13,5 % ja +3,5 % vastaavasti. Näistä siis yhteisvaikutus olisi, että Ruotsin BKT olisi vuonna 2021 91,2% vuoden 2019 tasoon nähden ja euroalueella 89,5%.

Ei siis voida sanoa, että rajoituksien merkitys olisi Suomessa 6 - 8 %, vaan se näyttäisi olevan kahden seuraavan vuoden ajalle noin 1,7 % luokkaa.

Kansanterveyskustannukset

Näyttää sille, että Ruotsin laumasuojastrategia ei toimi senkään takia, että immuniteetti COVID-19:ää vastaan kestää vain lyhyen ajan, puhutaan vain kuukausista. Sen takia virus näyttää alkavan Ruotsin linjalla kiertämään väestössä uudelleen siihen asti, että virus joko tukahdutetaan tai saadaan rokote (https://www.forbes.com/sites/williamhaseltine/2020/06/19/immunity-to-covid-19-infection-may-fade-quickly/).

Samassa artikkelissa kerrotaan myös, että alustavasti näyttää sille, että 2/3 oireettomistakin potilaista saa keuhkovaurioita. Mitkä tämän vaikutukset kansanterveyteen ja talouteen ovat pitkällä aikavälillä? Kukaan ei vielä tiedä, mutta ne voivat olla hyvin merkittäviä.

Luottamus viranomaisiin

Ruotsissa luottamus viranomaisiin on ollut kovassa laskussa. Pohjoismaissa ihmiset ovat perinteisesti luottaneet viranomaisiin. Niin kauan, kuin viranomaiset myös ovat tämän luottamuksen arvoisia, yhteiskunta hyötyy tästä valtavasti. Esimerkiksi on helppo ohjata ihmisiä oikeanlaiseen käytökseen pelkillä suosituksilla. Näiden suhteen on helpompi saada ihmisiä toimimaan oikein ilman raskaita lainsäädännöllisiä ja valvomiseen liittyviä toimia. Myös rikollisuus pysyy matalana. Ihmiset ovat yleisesti ottaen Pohjoismaissa tyytyväisiä ja onnellisia.

Jos tämä luottamus menee, seuraa valtavia ongelmia, joiden korjaaminen voi olla hyvin vaikeaa. Esimerkiksi USA:ssa on nähty, kuinka vaikeaa koronakriisin hoitaminen on, koska ihmiset eivät luota viranomaisten tahtovan heidän parastaan. Mikä onkaan tilanne Ruotsissa siinä vaiheessa, kun isommalle osalle väestöstä paljastuu, että heidän strategia ei ollutkaan taloudellisesti tai ihmishenkien kannalta niin hyvä kuin he ovat luulleet?

Lopputulema

Artikkelissa on laskettu säästettyjä elinvuosia olevan 100 000, ja BKT:n vaikutus olevan 6 - 8 %. Kuten ylläolevassa on osoitettu, säätettyjä elinvuosia on kuitenkin 12,5 * 33 000 = 412 500 - eli yli nelinkertainen määrä. Samalla vaikutus bruttokansantuotteeseen onkin reilusti alle 2 % luokkaa lasketun 6-8 % sijaan. BKT-vaikutus on siis alle 5 miljardia suhteutettuna Ruotsin linjaan (huomioimatta yllä mainittuja epäsuoria vaikutuksia).

Lukuja ei tosin voi verrata suoraan, sillä Ruotsissakaan virus ei ole mellastanut vapaasti. Toisaalta Ruotsin lopullisesta kuolleisuudesta voi esittää vain arvioita sen mukaan, mille suunnalle Ruotsi lähtee. Oletetaan kuitenkin, että sama linja jatkuu hiipuen vuoden loppua kohti, ja kuolleita tulee yhteensä 7500 (tämä on hyvin konservatiivinen oletus sillä ajattelulla, että Ruotsi saa epidemian hidastumaan lisäämällä testausta). Suomen väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaisi 4125 henkeä. Menetettyjä elinvuosia tulisi hieman yli 51 500. Hinta olisi noin 4,7 miljardia. Hintaa pelastetulle elinvuodelle tulisi 91 800 euroa. Tämä on alle 2/3 artikkelin laskuista. Ruotsissa on esitetty arvioita silti, että kuolleiden määrä voi nousta jopa 20 000:een. Silloin nähdään, että Suomessa hinnaksi on tullutkin ehkä noin 30 000 euroa / elinvuosi.

Olen sitä mieltä, että toimien suhteen ei ole ylireagoitu. Päinvastoin, tekemällä rajaustoimet aikaisemmin ja hetkellisesti voimakkaina, myös ensimmäinen aalto olisi voitu pitää hyvin pienenä ja voimakkaampia rajauksia olisi päästy purkamaan aikaisemmin. Talousvaikutukset olisivat jääneet pienemmiksi, kuten on tapahtunut Kaakkois-Aasiassa.

Voi myös olla, että Ruotsi joutuu pakon edessä sulkemaan yhteiskuntaa lisää. Lisäksi Ruotsin maine on kärsinyt kovan kolauksen. Silläkin voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia maan talouteen.

Koronastrategian vaikutukset ihmis- ja perusoikeuksiin

Uusi vai (lähes) vanha normaali?

Miltä kuulostaisi jo tänä kesänä yhteiskunta, jossa ei tarvitsisi noudattaa turvavälejä, ei rajoituksia kokoontumisiin, ravintoloiden asiakasmääriin, julkisiin kulkuvälineisiin, hoivakotivierailuihin, riskiryhmiin kuuluville? Ei pelkoa infektiosta, ei itsen tai läheisten joutumisesta sairaalaan tai menehtymisestä. Vain rajoituksia ulkomailta saapumiseen. Olisiko mahtavaa palata tällaiseen tilanteeseen? Vai kuulostaako sille, että ihmisten perusoikeuksiin puututaan liikaa? Näitä asioita pohditaan tässä kirjoituksessa.

Ihmis- ja perusoikeuksista sekä muista oikeuksista

On puhuttu paljon siitä, kuinka koronaepidemian torjumiseksi tehdyt rajoitustoimet ovat puuttuneet ihmisten perusoikeuksiin. Näin onkin. Epidemia kuitenkin aiheuttaa tilanteen, jossa kaikkia oikeuksia ei yksinkertaisesti voi toteuttaa samaan aikaan.

Alla olevassa kuvassa on esitetty oikeuksien hierarkia. Tärkeimpänä ovat ihmisoikeudet. Ne on turvattu kansainvälisillä sopimuksilla, eikä niitä saa rajoittaa esimerkiksi perustuslailla tai lailla.

Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on ihmisen oikeus elämään. Muita ovat esimerkiksi mielipiteen- ja sananvapaus.

Perusoikeudet ovat oikeuksia, jotka on turvattu Suomen perustuslaissa. Näitä ovat esimerkiksi oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, vapaus liikkua ja oikeus suojella yksityiselämäänsä, vapaus kokoontua ja kuulua yhdistyksiin sekä omaisuuden suoja.

Näiden perusoikeuksien lisäksi ihmisillä on monia muita oikeuksia, vaikkapa oikeus palauttaa etämyynnistä ostettu tuote 14 vuorokauden sisällä. Nämä eivät ole perustuslain takaamia oikeuksia, mutta voivat olla muiden lakien (kuten kuluttajansuojalain) takaamia oikeuksia.

Koronaviruksen torjumiseksi on pitänyt puuttua siis osaan näistä perusoikeuksista, jotta on voitu taata ihmisoikeuksien toteutuminen, käytännössä siis oikeus elämään. Viruksen leviämistä ei ole voinut estää etenkään alkuvaiheessa (mm. puutteellisista tiedoista sekä henkilöstö- ja testausresursseista johtuen) ilman rajoituksia mm. liikkumisen vapauteen ja kokoontumisiin.

Erilaiset exit-strategiat

Koronakriisille on olemassa useita exit-strategioita. Nämä vaihtelevat viruksen (lähes) hallitsemattomasta leviämisestä (esimerkiksi Brasilia) tukahduttamiseen (mm. Uusi-Seelanti, Australia, Taiwan ja Hongkong). Välille mahtuu monta muuta strategiaa, esimerkiksi hitaasti rakennettava laumasuoja (Ruotsi, joka on tästä kuitenkin epävirallisesti luopumassa) tai taudin pitäminen kurissa, muttei yritystä ajaa epidemiaa nolliin (mahdollisesti Alankomaat; strategia on vaikeasti tulkittavissa).

Suomen valitsema hybridistrategia on melko huonosti määritelty. Hetemäen työryhmän tekemä Exit-raportti määritteli sen käytännössä viruksen leviämisen sallimisen niin nopeasti kuin terveydenhuollon järjestelmän kantokyky kestää. Myöhemmin tämä strategia on vähin äänin todettu toteuttamiskelvottomaksi johtuen koronaviruksen suuresta kuolleisuudesta sekä teho- ja sairaalahoidon tarpeesta. Tämä strategia olisi ollut laumasuojastrategia, joka on käytännössä osoitettu toteuttamiskelvottomaksi ideaksi kehittyneissä maissa (johtuen sekä suuresta kuolleisuudesta että taudin invalidisoivasta luonteesta; keskustelu on tosin keskittynyt näistä lähinnä ensimmäiseen).

Suomen valitsema strategia näyttää olevan taudin vähentäminen, mutta ei täysi tukahduttaminen, vaikka nolla tartuntaa onkin virallinen tavoite. Tukahduttamisen puutteesta kielii esimerkiksi se, että sekä EU:n sisärajoja että ulkorajoja ollaan avaamassa jo kesän aikana. Monessa maassa epidemiologinen tilanne on kuitenkin huonompi kuin Suomessa, vaikka suurin osa EU-maista on menossa parempaan suuntaan. Suomessa joudutaan elämään ns. kahden metrin yhteiskunnassa (joka ei tosin sekään riitä aerosolitartunnoista johtuen - tarvittaisiin mm. kasvomaskit ja sisätiloissa hyvin tehokas ilmanvaihto) siihen asti, että tauti on joko maailmanlaajuisesti tukahdutettu (hyvin epärealistista) tai saadaan rokote.

Hetemäen raportin mukaisen strategian täydellinen vastakohta taas on mm. Uuden-Seelannin valitsema tukahduttamisstrategia. Sellaisessa strategiassa virus tukahdutetaan mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen voimassa pidetään vain maahan saapumiseen liittyviä rajoituksia, joilla estetään epidemian toisen aallon muodostuminen.

Oikeuksien toteutuminen erilaisissa strategioissa

Hybridistrategia puuttuu vain lievästi ihmisten perusoikeuksiin. Lähinnä se asettaa jotain lieviä rajoituksia kokoontumisiin, ravintoloiden asiakasmääriin jne. Matkustamisen rajoituksia poistetaan asteittain. Ensivaikutelmalta tämä kuulostaa hyvälle. Strategiassa on kuitenkin ongelmia. Ensinnäkin, strategialla ei ole selkeää maalia. Sitä jatketaan todennäköisesti strategian vaihtamiseen tai rokotteen saapumiseen asti. Toiseksi, vaikka strategia puuttuu perusoikeuksiin vain kevyesti, se puuttuu niihin hyvin pitkäksi aikaa, joten kokonaisvaikutus voi olla suurempi. Kolmanneksi, strategia vaikuttaa perusoikeuksien lisäksi myös ihmisoikeuksiin: ihmisen oikeuteen elämään ja turvallisuuteen. Strategiassa asetetaan lyhyen tähtäimen perusoikeudet pitkän tähtäimen ihmisoikeuksien edelle.

Ainoat rajoitukset, jotka tukahduttamisesta jäisivät pidemmäksi aikaa, olisivat maahan saapumiseen liittyvät rajoitukset. Rajoja ei tarvitsisi laittaa kokonaan kiinni, mutta ne pitäisi sulkea seuraavin ehdoin:
1. Korkean riskin maista saapuminen olisi kiellettyä, tai vaatisi hyvin pitkän karanteenin myös tavallista pidempien itämisaikojen takia (itämisaika voi harvoissa tapauksissa olla yli 14 vrk).
2. Matalan riskin maista saapuminen olisi sallittu vain 14 vuorokauden karanteenin kautta.
3. Tukahduttamisessa onnistuneista maista matkustaminen olisi vapaasti sallittua.

Lentokentällä vaadittaisiin erityisjärjestelyt "puhtaan" ja "likaisen" puolen matkustajiin, jottei tartuntoja tulisi ennen karanteeniin siirtymistä. Karanteeneja tulee valvoa, ja niiden rikkomisesta on oltava tuntuvat rangaistukset (taloudellinen ja inhimillinen vahinko epidemian puhkeamisesta uudelleen voi olla massiivinen).

Kannattaa myös miettiä tilannetta, jossa epidemian tukahduttaneita maita alkaa olla enemmän ja enemmän. Silloin suomalaisten oikeus matkustaa näihin maihin tulee hyvin todennäköisesti olemaan rajattu. Toisin sanoen, tukahduttamatta jättäminen sulkee tiettyjä liikkumiseen kuuluvia oikeuksia pois joka tapauksessa.

Uusi-Seelanti on onnistunut tukahduttamisessa hyvin, ja tätä kirjoittaessa (9.6.2020) maa on ollut 18 vuorokautta ilman uusia todettuja tartuntoja. Uusi-Seelanti on nyt tilanteessa, jossa se on voinut purkanut kaikki maan sisäiset rajoitukset.

Suomikin on valinnan edessä. On nähty, että epidemian tukahduttaminen onnistuisi Suomessa, jos se halutaan tehdä. Kumpi meillä koetaan tärkeämmäksi: helppo saapuminen epidemiamaista Suomeen, hintana jatkuva löysässä hirressä roikkuminen sekä pelko toisesta aallosta, vai paluu koronaa edeltäneeseen aikaan maan sisällä, mutta rajoituksia maahan saapumiseen?