Suljetaan kaikki. Suositellaan etätöitä. Virus nitistetään. Avataan koulut uudelleen, mediassa puhutaan jopa huoltajia uhkaavista sakoista, jos lapsi ei tule kouluun. Vain suurimpiin riskiryhmiin kuuluvat voivat saada lääkärintodistuksen, jonka perusteella voi jäädä kotiin. Levitetään virusta hallitusti. Hallitaan viruksen leviämistä. Estetään viruksen leviämistä. Estetään viruksen leviäminen. Pysäytetään viruksen leviäminen. Mennään Hetemäen työryhmän raportin mukaisilla toimilla, jotka johtavat viruksen kiihtyvään leviämiseen ja laumasuojaan. Laumasuojaa ei missään nimessä haeta, se on Ruotsin linja. Meillä ei ole Ruotsin linja: vältämme Ruotsin kuolleisuusluvut. Laumasuoja tulee sivutuotteena tosin. Lupsahtaa kuin toinen aalto. Hakee, hakee, hakee. Strategian valinta on tietysti kokonaisvaltainen prosessi, ja kansalaiset eivät siitä näe kuin lopputuloksen. Tällä hetkellä tuntuu, että strategia on hukassa, tai sitten se on päätetty ja kommunikointia ei osata tehdä. Tässä kirjoituksessa kuitenkin jonkinlaista analyysiä rahan näkökulmasta.
Aikaisemmissa laskelmissani olen todennut, että suurin odotettu kuolleiden määrä koronavirusepidemiassa Suomessa on 44 000. Tämä on sillä oletuksella, että 80 % kansasta sairastuisi virukseen kuolleisuuden ollessa 1 %. Kuolleisuus voi jäädä tästä pienemmäksi esimerkiksi jos hoito kehittyy tai rokote tulee saataville ennen tautihuippua. Koska tautihuippu on Suomessa tähdätty kesälle, rokotteen saapumisen todennäköisyys on tähän mennessä hyvin pieni. Ensimmäinen rokote todennäköisesti tulee saataville siinä vaiheessa kun suurin osa menehtymisistä ja vammautumisista on jo tapahtunut.
Paljonko sitten tulee "hinnaksi" kuolemille? Menetettyjä elinvuosia tulee pitkäaikaissairaudet huomioiden miehillä keskimäärin 13 ja naisilla 12 vuotta (1). Lääkehoidossa laatupainotetun elinvuoden hyväksyttävä kustannus on Suomessa 40 000 - 50 000 euroa (2) (artikkelin luvut kuolleiden määrästä ja siten laskelmista on syytä unohtaa, sillä ne perustavat THL:n virheellisiin lukuihin, joita on jo kahdesti korjattu ylöspäin sen jälkeen).
Jos lasketaan 50 000 euron, 44 000 kuolleen ja 13 vuoden / kuollut mukaan, koronakuolemien hinnaksi tulee kertomalla nämä keskenään, eli 28,6 miljardia euroa. Koska iso osa kuolleista on kuitenkin jo eläkeläisiä (90 % vähintään 70-vuotiaita) ja monet asuvat hoivakodeissa, he eivät ole tuottavassa työssä ja aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle. Alle 70-vuotiaiden kuolemia tulee enintään 4 400, ja heidänkin ikänsä painottuu yli 60 vuoteen (kuva 1). Arvioituna kuvaajasta silmämääräisesti alle 65-vuotiaiden kuolleiden osuus on n. 7 % ja heidän keskimääräinen ikänsä lienee 45-50 vuotta. Työvuosia heillä siis on jäljellä noin 15-20. Laskettuna 20 työvuoden mukaan menetys yhteiskunnalle olisi 44 000 * 7 % * 20 vuotta * 50 000 euroa = enintään 3,08 miljardia euroa.
Kuva 1. Kuolleiden jakautuminen ikäryhmien välillä 27.4.2020
Todennäköisesti on siis laskettu, että tukahduttaminen tulisi maksamaan yhteiskunnalle selvästi enemmän kuin 3 miljardia euroa, ja sille tielle ei ole lähdetty. Lienee laskettu, että säästetyllä rahalla voidaan pelastaa ihmishenkiä toisella tavalla.
Kansalaisten luottamus viranomaisiin kokee Suomessa varmasti todellisen romahduksen tänä vuonna. Heille selviää joko se, että THL ei kykene määrittämään epidemiamallinnuksen parametrejä sinne päinkään, vaan jo yläasteen matematiikkataidoilla saisi tarkemman arvion. Tai sitten heille selviää se, kuinka ihmisiä sairastutetaan yleisvaaralliseen kulkutautiin kansantalouden nimissä. Tällaisella luottamuksen menettämisellä on kauaskantoiset seuraukset, josta on odotettavissa monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Ihmiset tuskin tuntevat oloaan kovin turvatuksi maassamme enää tämän jälkeen.
Kyseenalaistan silti tämän taktiikan toimivuuden. Tällä tavalla elämme erityisoloissa yli vuoden ajan. Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat valitsemaan henkensä ja vuoden eristyksissä olon väliltä. Tämän ja jatkuvassa pelossa elämisen seuraukset tuskin ovat kansanterveydellisesti mitättömiä. Ihmiset, jotka tämän strategian merkityksen ymmärtävät jäävät koteihinsa. He ovat todennäköisesti korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia. Monet muutkaan tuskin uskaltavat kaduille mennä. Talous takkuaa - kuinka paljon, sitä ei tiedetä. Monet maat sulkevat liikenteen Suomesta, näin tehnee Viro ja monet muut Itä-Euroopan maat, jotka ovat tärkeitä Suomen työvoiman kannalta.
Strategian ongelma on myös se, että kuinka on tarkoitus pakottaa laumaimmuniteetti heidän osaltaan, jotka voivat välttää altistuksen, jotta sitä paljon puhuttua toista aaltoa ei tule? Ihmisiä ei kai voi sentään pakottaa kaduille virukselle alttiiksi?
Epidemian tukahduttamalla olisimme voineet palata jossain määrin normaalia muistuttaviin oloihin lyhyen, voimakkaan tukahduttamisen jälkeen. Sen jälkeen olisi voitu sallia matkustus muiden tukahduttaneiden maiden kanssa. Tällä olisi voitu mennä ihmisten turvallisuudentunteen palatessa aika tavallista elämää. Ehkä kasvonsuojat käytössä, turvavälit muistaen, silloin tällöin uusia tartuntaketjuja löytyen, mutta melko turvallisesti, melko tavallisesti. Rokote olisi luultavasti tullut. Ei-tukahduttavat maat ja heidän asukkaansa todennäköisesti haluaisivat päästä nopeasti mukaan rokotteiden toisen ja kolmannen vaiheen testeihin. Rokote olisi voitu valmistaa meilläkin valmiiksi: Oxfordin yliopiston kehittämää rokotetta valmistetaan jo syyskuuhun mennessä kymmeniä miljoonia annoksia (3). Suomi olisi todennäköisesti voinut tehdä rokotetta esimerkiksi kymmeniä tuhansia kappaleita kohtalaisen pienellä kustannuksella. Kustannus Intiassa tulee olemaan noin 13 USD, meillä hinta olisi voinut olla pienemmästä skaalasta ja kalliimmasta työvoimasta johtuen toki huomattavastikin suurempi. Vaikka hinta olisi 50-kertainen, noin reilulla 30 miljoonalla eurolla olisi voitu valmistaa 50 000 rokotetta, jotka olisi voitu antaa esimerkiksi riskiryhmien parissa työskenteleville (mm. lääkärit ja hoitotyöntekijät). Jos rokote osoittautuu toimivaksi, valmistusta olisi voitu jatkaa luultavasti noin 10 000 rokotteen kuukausivauhdilla ja skaalata tuotantoa moninkertaiseksi jotta lopulta koko väestö voitaisiin rokottaa.
Tämä on tietysti riskialtis strategia, ja on silti mahdollista että epidemiaa ei olisi saatu pidettyä pois maasta. Myös koronapakolaisten riski maan rajojen yli on todellinen, tilanteen ollessa pitkien maanrajojemme takana sellainen, että koronavirus leviää voimakkaasti. Tästä olisi voinut aiheutua rajavalvontaan liittyviä huomattaviakin kuluja.
Maailman parhaimpien joukkoon pandemioiden valmistautumisessa? Näinhän Suomi ylpeästi sanoi ja marssi soitellen sotaan. Häntä koipien välissä tämäkin lammaslauma ollaan ajamassa laumasuojan piiriin. Ehkä seuraavassa pandemiassa sitten pärjätään paremmin?
Onko siis ainoa tapa muuttaa tätä strategiaa osoittaa tukahduttamisstrategia halvemmaksi kokonaiskustannusten kannalta? Tarvitaanko siihen kattava analyysi, yleislakko vai jotain muuta? Yleislakko toki auttaisi pudottamaan R0:n reilusti alle yhteen, mutta sekin maksaisi ja tässä taloudellisessa tilanteessa taloudelliset tappiotkin kostautuvat.
