Olipa kerran hölmöläisten kylä. Kylässä oli kymmenen hölmöä ja yksi viisas. Myös kylän johtaja oli hölmö. Johtaja sanoi eräänä heinäkuun iltana, että tänä vuonna ei tule talvea ollenkaan. Satoa ei tarvitse kerätä suojaan. Kyläläiset olivat samaa mieltä, olihan johtaja näin sanonut.
Kylän ainoa viisas yritti varoittaa: syksy tulee kyllä vielä, kerätkää satoa talteen niinkuin ennenkin. Tuli elokuu, syyskuu ja lämpimät säät jatkuivat. Hölmöt ilkkuivat viisaalle: turhaapas panikoit ja keräsit satoa talteen. Kyllä johtaja oli oikeassa, talvi ei ollut vieläkään tullut.
Syyskuun lopussa säät jähtyivät. Halla pilasi korjaamattoman sadon. Talvi tuli kuin aina ennenkin, mutta vain viisas oli kerännyt ruokaa varastoon.
Kylän viisas sanoi, että hän yritti kyllä varoittaa muita, mutta he eivät häntä kuunnelleet. Mikä oli kyläläisten kiitos hänelle? Se oli se, että häntä alettiin kutsua jälkiviisaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti